NE TEKSTIVIESTIT

RAKAS HELOPÄIVIKKI

Vain himmeän kääpiökirjaajan tavoin kykenen ilmaisemaan tunteeni, nyt kun olen vain harmaajuovainen ihrakuoriainen. Olit kuin itämainen unelma, kun sinipötkykärsäkkään tavoin lähestyin sinun tupsukkiasi. Kuin yönkuningatar sinä omistit tiikerikehrääjäsi, josta hetkessä tuli kesymehiläinen. Ahkeraliisan lailla olet sen jälkeen huolehtinut sekä minusta haarukkakehrääjästäsi, että niistä herhiläisistä ja pikku malluaisista, joita olemme yhdessä kasvattaneet. Pikku kultasiivistä ja parvivainokaisista on nyt kehittymässä tarhaturilaita, ja Sinusta joskus pesäraunioinen, joskus onnenkäpy. Lohikäärmepuun tavoin olet usein odottanut omaa horkkahyttystäsi ja humalperhostasi, minun iltakorentona hiipiessäni oman kärsimyskukkani luo.

Toisinaan olet taas ollut kuin nuokkuva papinkaura, mahlakärpäsesi lennähtäessä yhteiseen pesään.

Tavallinen juoru on saanut Sinut harmaaksi kuin tuhkaruoho. Silloin olen tuntenut olevani tosi raatokuoriainen. Olet kuitenkin kohtalonpensaani ja kiiltolehtinen unelma, joka lopulta aina ymmärrät omaa pölkkyhärkääsi. Kuin tuoksuva hulluruoho Sinä huolehdit meistä hapsenkakkiaisistasi ja loispistiäisistäsi.

Vielä silloinkin, kun sinä olet jo muorinkukka ja varjoköynnös, ja minä enää tavallinen hietapistiäinen ja kyttyräyökkönen, olet kuitenkin ainakukkiva vinolehteni, jonka vierellä tunnen itseni jalokuoriaiseksi.

Koskaan et ole hienohelma etkä myrkkylilja, ahkerana kuin Amerikan muori, Sinä huolehdit leppäkertuistasi ja päiväperhosistasi.

Ja kun ilta saapuu, minä gammayökkösen ja nuijapistiäisen tavoin syleilen oman tuliköynnöstäni ja tuoksujasmiiniani. Kuin tiikerililja Sinä otat vastaan oman petopistiäisesi. Silloin olen tosi jymyjäärä.

Sinun pihtihäntäsi

Hajatelma

Epätasainen surina, josta erottuu
yksinäisiä, erillisiä ulvovia ja muita ääniä

viittaa emottomuuteen